Hänen pyöränsä olivat jo pyörineet 43 vuotta ja kaksi maailmansotaa, kun tämä viktoriaaninen siipialus pommitettiin Norfolkin edustalla. JOHN LIDDIARD suosittelee vierailua. Kuvitus MAX ELLIS
Matkallani Norfolkiin viime vuonna (Diver, lokakuu 2001) minua hemmoteltu mielenkiintoisista hylkyistä. Syvyydet olivat niin matalia, että pystyin piirtämään jokaisen sukeltamani hylyn, mutta kumpi minun pitäisi valita tämän kuun Hylkykierros?
Lopulta se päätyi yhteen kahdesta: HMS tuomari, toisen maailmansodan brittiläinen U-luokan sukellusvene ja vuodelta 1897 peräisin oleva mela-höyrylaiva Kylemore.
Hylkymatkat on jo esitellyt useita sukellusveneitä, mutta toistaiseksi ei koskaan meloa-höyrylaivaa. Tässä se on, tämän kuun kiertue koskee sellaista, jota saksalainen lentokone pommitti ja joka upposi Norfolkin pohjoisrannikolla 21. elokuuta 1940.
Sukellukseni alkoi oikealta puolelta (1), aivan keskilaivan edessä ja yhden kattilan näköetäisyydellä (2), jota Dave King oli tähdännyt laukauksellaan. Hylyn yleinen taso on alle puoli metriä 23 metrin merenpohjan yläpuolella. Tätä silmällä pitäen kattilan alemman kolmanneksen hautaavien jätteiden ja lietetaso osoittaa, missä määrin runko on painunut merenpohjaan.
Pysyminen oikealla puolella, siipipyörän sisärunko (3) on pystyssä, mutta melojen ulkorunko ja runko ovat irronneet, nyt kulmassa, joka ei ole aivan merenpohjan tasolla, mutta vain muutaman asteen sen yläpuolella. Tavallinen turskutusparvi sekoittuu sisään ja ulos roskien seassa.
Aivan pyörän sisällä rakenne, joka näyttää hieman vinssiltä ja kulkee pituussuunnassa veneen mukana (4) on melajarru. Tätä käytettäisiin vetoakselin lukitsemiseen ja siten estämään siipien vapaakäynti.
Takaempana, suurin osa takaosasta Kylemore on vain metallirivien verkko, joka tuki avointa puista kantta. Kannen reunaa pitkin kulkeneista kaiteista on vielä jäljellä jälkiä (5).
Pari suurta kaarevaa veneen nosturia ulottui aluksen perään. Oikea nostopuomi (6) on murtunut pohjastaan ja makaa nyt merenpohjasta tuettuna. Porttitorni (7) on ehjä ja vinossa kannen yli.
Toinen, hieman pienempi, pari vene-telinettä makaa kauempana vasemmalla puolella (8), jälleen sattumalta, yksi pystyssä ja yksi makaa rikki kannen jäänteillä. En löytänyt jälkeäkään vastaavista nostolaitteista oikealta puolelta.
Aivan nostan edessä merenpohjan yli on pudonnut tykkitaso (9). Hylystä selvinnyt saa minut ihmettelemään, kuinka se pääsi sinne alkuperäisestä sijainnistaan laivan keskilinjan yläpuolelta.
Putosiko se puiselle yläkannelle, joka sittemmin romahti ja putosi sen mukana hylystä? Olisiko se voinut vetää pois ankkurilla? Vai pestykö se kenties kirkkaaksi myrskyssä?
Lavan yläosassa tykkitelineen kääntöpöytä ja tukit ovat edelleen olemassa, mutta ilmatorjuntakonekiväärit ovat poissa. En ajatellut katsovani tarkkaan silloin, mutta laipallinen teräslevy, joka makasi aivan lavan yläosassa, saattoi olla aseen kilpi.
Rungon molemmilla puolilla kannen taso ulottui siipipyörien eteen ja taakse. Oikealla puolella tämä kannen osa katosi roskien joukkoon. Vasemman puolella sitä koristaa pieni ja siisti ruudullinen laattakuvio ja wc-kulhojen jäännökset.
Asetason jalustan luona sortuvan lavan takia osa on taivutettu alas (10). Tämän wc-kaapin on täytynyt kaksinkertaistua a aikakauslehti, koska konekivääriammuslaatikko istuu hyväntahtoisesti kaltevien laattojen päällä, puu mätänee pois jättäen luotirypäleen tiiviisti yhteen pakattuna, ja lattialla on omituisia irrallisia luoteja.
Vasemman siipipyörän runko on olennaisesti ehjä. Puuterät ovat mädäntyneet pois, mutta kaikki muu on paikoillaan ja peitetty höyhenkukoilla (11).
Siipipyörät liitetään laivan poikki vetoakselilla, josta laivan keskellä tulee poikittaishöyrykoneen kampiakseli (12). Mäntien jäännökset on asetettu vaakasuoraan kanteen kampiakselista taaksepäin - mikä tuo minut tekniseen kysymykseen.
Oli Kylemore’s moottori vaakasuorassa, männät ovat nyt jokseenkin alkuperäisillä paikoillaan? Vai olisiko se alun perin ollut pystyssä, männät pudonneet takaisin nykyiseen vaaka-asentoon?
- KylemoreSe oli varmasti epätavallinen muotoilu. Tallenteet ja valokuva osoittavat, että ohjaushytti oli moottorin yläpuolella, suppilo sen edessä kattilan etupäässä.
Välittömästi siipipyörän edessä ovat muiden wc-tilojen jäänteet niiden siististi ruudullisella lattialla (13) ja pari kiinnityspollareja, mikä osoittaa, että tämän on täytynyt olla melko vahva osa aluksen rakennetta.
Kattilan ohi eteenpäin vinssi on pystyasennossaan alkuperäisessä asennossaan laivan keskiviivalla (14). Välittömästi tämän edessä on kaksi riviä pylväitä, jotka aikoinaan tukivat puista ylätasoa, nyt kauan sitten kuluneet ja mädäntyneet.
Palatakseni hylyn vasemmalle puolelle, yksi nostotorni (15) roikkuu kannen päällä, ja siinä on vain vähän merkkejä kumppanista.
Kuten konekiväärin perä, myös etutykkitaso (16) on pudonnut vasemmalle. Tässä oleva rakenne on paljon vahvempi ja ristikkäin tuettu tukemaan sen kantaman 3 tuuman ilmatorjuntatykin painoa ja rekyyliä. Kuten konekiväärin alustassa, kääntöpöytä ja tukit ovat ehjät, mutta itse ase puuttuu. Ehkä se pelastettiin pian uppoamisen jälkeen puhdistettavaksi ja käytettäväksi toisessa laivassa.
Keulassa (17), kummastakaan ankkurista ei ole merkkiäkään, vaikka ankkurivinssi on paikoillaan ja ketjut venyvät hawse-putkiin. On vaikea sanoa, kuinka korkea jousi ennen oli.
Vasemmanpuoleinen puoli on suhteellisen puhdas, näyttäen siltä, että se ei yltänyt kauas kannen yläpuolelle ankkurivinssin kanssa. Oikea puoli viittaa siihen, että se on saatettu rakentaa hieman korkeammalle teräslevyllä taivutettuna takaisin kohti merenpohjaa.
Nyt menossa takaisin oikealle puolelle, toinen yksittäinen pieni nostolaite (18) vastaa yksinäistä nostotornia vasemmalla puolella, jälleen ilman merkkiä kumppanista. Se saa minut ihmettelemään, eivätkö nämä kenties koskaan olleetkaan laivatelineitä. Olisiko niitä voitu käyttää kevyeen rahtiin tai edes yksinkertaisesti matkustajan lankalautaan vetämiseen?
VIIMEINEN LAKAISU
Molempien maailmansotien miinanraivaustehtävien veteraani, 319 tonnin mela-höyrylaiva Kylemore Russell & Co rakensi sen Port Glasgow'ssa vuonna 1897 ja työskenteli matkustajahöyrylaivana Clydellä. Hänen omistajansa oli silloin kapteeni Alex Williamson, kirjoittaa Kendall Mcdonald.
60 metriä pitkässä höyrylaivassa oli kaksi melaa, mikä nosti sen säteen 7 metriin ja antoi sille 18 solmun huippunopeuden, mutta kapteenit eivät koskaan tarkistaneet tätä nopeutta, ja se pysyi lokissa arviona.
Pitkän työuransa alussa Kylemore myytiin Glasgow & South-West Railway Companylle, joka nimettiin uudelleen. Vulcan ja siitä tuli Fairlien ja Millportin välillä liikennöivä lautta. Toinen omistajan vaihto löysi hänet uudelleen nimetyksi, tällä kertaa nimellä Britannia.
Ensimmäisen maailmansodan alussa laivasto otti hänet haltuunsa, varustettiin kuuden punnan aseella ja sitä käytettiin miinanraivaajana helmikuuhun 1920 saakka. Palattuaan siviilielämään hänet myytiin kapteeni John Williamsonille, alkuperäisen pojalle. omistaja, joka nimesi hänet uudelleen Kylemore. Hän oli lautalla Glasgow'sta Rothesayhin Buten saarella vuoteen 1935 asti, jolloin hänet toi LMS-rautatie.
Laivasto astui jälleen sisään toisen maailmansodan alkaessa ja otti Kylemore takaisin. Tällä kertaa se asetti hänen päälleen 12 punnan aseen ja kiinnitti AA-konekiväärit perään. Hänestä tuli Netlayer J101 Harwichissa sijaitsevan 12. miinanraivauslaivueen kanssa.
Yksinäinen saksalainen Heinekel 111K pommikone yllätti Kylemore kun hän laski sukellusveneiden vastaisia verkkoja Washin suulle 21. elokuuta 1940. Britannian taistelu oli täydessä vauhdissa ja saksalainen saattoi olla brittiläisten hävittäjien hajottaman pommikoneryhmän hajallaan. Heinkelin pommikuormasta jäänyt määrä riitti kuitenkin upottamaan Kylemore.
SIINNE: Suuntaa Cambridgeen tai King's Lynnin, sitten Fakenhamiin ja seuraa B1105-tietä Wells-next-the-Seaan. Tilausvene Mayflower laiturit pääsataman seinällä. Varten Desert Moon, seuraa A149-tietä Wellsistä kohti Blakeneytä. Kaksi mailia ennen Blakeneytä käänny vasemmalle Morstonissa Morston Marinan kyltin kohdalla. Varo ilkeitä nopeushäiriöitä. Tarjous alkaa ensimmäisestä vanhojen puulaitureiden rivistä.
SUKELLUS JA ILMA: Norfolk Dive Charters, kippari James Holt, vene Mayflower. Sukellus Norfolk, kippari John Martin, vene Desert Moon. Mayflower on sisäinen kompressori ja nitrox-sekoitus. Molemmilla kippareilla on kompressorit maassa.
MAJOITUS: Norfolk Dive Charters ja Dive Norfolk tarjoavat B&B:n tai shekin Vieraile Norfolkissa.
VUOROVEROT: Hidas vesi on välttämätöntä sukeltamiselle, ja sitä esiintyy kolme tuntia Blakeneyn korkean veden jälkeen.
KÄYNNISTYS: Liuku tai ranta-laukaus lähellä korkeaa vettä Cromerissa, Blakeneyssä, Morstonissa ja Wellsissä. Sukeltamisen jälkeen sinun on pysyttävä ulkona loppuveden ajan.
MITEN SEN LÖYDÄT: Likimääräiset koordinaatit ovat 53 08.3N 1 14.8E (asteet, minuutit ja desimaalit).
Vaatimukset: Vain 23 metrin korkeudella tämä on hylky melkein kaikille.
LISÄTIETOA: Admiraliteettikartta 108, Lähestymiset pesuun. Ordnance Survey Landrangerin kartta 132, Luoteis-Norfolk, Kings Lynn ja Fakenham. Norfolkin haaksirikot, kirjoittanut Stephen Holt.
Hyödyt: Kaunis esimerkki siipipeleistä, syvyydellä, josta melkein kaikki voivat nauttia.
Miinukset: Satamat ovat vuorovesi. Näkyvyys voi olla arvaamaton.
Kiitos James Holtille, Stephen Holtille, John Martinille ja Dave Kingille.
Ilmestynyt Diverissä heinäkuussa 2002
