Sukellus HMS Hermes Ensimmäistä tarkoitusta varten rakennettu lentotukialus

Eeppinen matka, byrokraattinen byrokratia ja moottoriongelmat eivät voineet estää Mark Powellia paljastamasta mahdollisuutta sukeltaa maailman ensimmäiseen tarkoitukseen rakennettuun lentotukialukseen.

Maailmassa ei ole paljon sukeltavia lentotukialuksia, joten minkä tahansa lentotukialuksen sukellus on erityinen kokemus, mutta sukellus HMS Hermes – ensimmäinen tarkoitukseen rakennettu lentotukialus – on todella ainutlaatuinen kokemus. Aiemmin oli ollut useita kauppalaivoja, jotka oli muunnettu käytettäväksi lentotukialuksina, mutta HMS Hermes oli ensimmäinen, joka otettiin käyttöön erityisesti kuljetusalustana.

Ensimmäinen maailmansota oli osoittanut lentokoneiden edut sodankäynnissä ja huolimatta siitä, että Wright-veljesten uraauurtavasta lennosta oli kulunut vasta 20 vuotta, lentokoneiden käyttö oli alkanut muuttaa sodankäynnin ilmettä.

Aiemmin merivoima on perustunut Capital-alusten ihanteeseen. Suuret taistelualukset hallitsivat aaltoja, ja Dreadnaught-luokan alusten käyttöönotto oli kiihdyttänyt suurvaltojen välistä kilpavarustelua ja ollut merkittävä tekijä monimutkaisessa poliittisessa tilanteessa, joka oli johtanut ensimmäiseen maailmansotaan. Lentokoneiden käyttö ilmatiedusteluun ja sitten pommitukseen oli alkanut muuttaa voimatasapainoa.

Vaikka kuninkaallinen laivasto oli monilla alueilla hyvin perinteisestä lähestymistavasta huolimatta, se oli kärjessä tilaamalla ensimmäisen tarkoitukseen rakennetun lentotukialuksen heinäkuussa 1917. Se laskettiin maahan tammikuussa 1918 ja laskettiin vesille syyskuussa 1919, joten oli liian myöhäistä olla hyödyksi ensimmäisessä maailmansodassa. Hän vihdoin otettiin käyttöön heinäkuussa 1923, joten hän ei nähnyt aktiivista palvelua ennen toista maailmansotaa.

Huolimatta kunnostuksesta vuonna 1933, se poistettiin käytöstä vuonna 1937 ja alettiin reservilaivastoon, jossa sitä käytettiin koulutus alus. Vuoden sisällä kasvava poliittinen kriisi Euroopassa johti siihen, että Hermes otettiin uudelleen aktiiviseen palvelukseen. Hermes näki toimintaa läntisillä lähestymistavoilla, Afrikan itärannikolla, Punaisellamerellä ja Arabianlahdella ennen kuin hän palasi Intian valtamerelle, jossa hän partioi Sri Lankan ja Seychellien välillä.

Maaliskuussa 1942 Japanin laivasto määrättiin suorittamaan aggressiivinen ratsastus Sri Lankaan ja kaikkiin brittiläisiin laivastoihin alueella. Vara-amiraali Nagumolla, joka oli myös vastuussa hyökkäyksestä Pearl Harbouriin, oli suuri laivasto lentotukialuksia, taistelulaivoja, risteilijöitä ja hävittäjiä. Maaliskuun puolivälissä HMS Hermes ja HMAS Vampire saivat käskyn lähteä Trincomaleesta Sri Lankan itärannikolta ja suunnata kohti Freemantlea, mutta heidät palautettiin Trincomaleeen.

Huhtikuun 9. päivänä japanilaiset aloittivat hyökkäyksensä yli 80 japanilaisella Zero-hävittäjäpommittajalla, jotka hyökkäsivät Hermesiä vastaan. Hävittäjäsuojan puutteen vuoksi Hermes joutui puolustautumaan, mutta vaikka hän avasi tulen jokaisella aseella, oli selvää, että hän oli melkein avuton tällaista hyökkäystä vastaan. Lukuisat pommit iskivät alukseen ja se upposi alle tunnissa kapteenin, 19 upseerin ja 288 kelpuutuksen menettäen.

Huolimatta siitä, että HMS Hermes on uskomattoman tärkeä historiallinen hylky, se on ollut lähes tuntematon viime aikoihin asti. Tämä johtui siitä, että vuosina 1983–2009 Sri Lankaa riepotteli julma sisällissota, joka oli johtanut siihen, että Hermes ei ollut sukeltajien ulottuvilla poliittisen tilanteen vuoksi. Sisällissodan päättymisen jälkeen hänet on vihdoin mahdollista sukeltaa.

Tämän projektin tavoitteena oli tehdä hylkylle sarja sukelluksia sen selvittämiseksi, onko mahdollista sukeltaa sitä liveaboardilla, koska kaikki aiemmat sukellukset on tehty rannalta paikallisilla veneillä. Halusimme myös selvittää hylyn tilan ja asettelun.

Toissijaisena tavoitteena oli etsiä muita hylkyjä, jotka upotettiin samaan aikaan HMS Hermesin kanssa. Nämä olivat kaksi tukialusta, HMAS Vampire ja HMS Hollyhock, sekä RFA-tankkerit SS British Sergeant ja SS Athelstane sekä kaupparahtialus Norviken.

Sisällissodan päättymisestä huolimatta hylylle pääseminen oli silti suuri yritys. Sri Lanka on kymmenen tunnin lento, jota seuraa seitsemän tunnin bussimatka pääkaupungista Colombosta Trincomaleeen, josta laiva lähtee. Ajon aikana hämmästyin kuinka rehevä ja vihreä se oli. Olin myös hämmästynyt – onneksi, ei kirjaimellisesti – kuinka pelottavaa ajaminen oli. Noin kymmenen minuutin kuluttua joku kysyi: "Onko kukaan selvittänyt, millä puolella tietä hän ajaa?"

Ajo tuntui kestävän ikuisuuden, ja kun saavuimme perille, luulimme, että matka oli ohi, mutta olimme aliarvioineet Sri Lankan byrokratian. Ensin piti mennä poliisitarkastukseen ja tarkistaa kaikki passimme, sitten satamaan, jossa myös armeijan piti tarkistaa passit. Turvatoimet olivat erittäin tiukat, mikä johtui osittain siitä, että Trincomalee oli sisällissodan aikana aivan keskellä sota-aluetta, ja myös hotellihyökkäykset olivat olleet toisella rannikolla.

Koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun hylky oli sukeltanut live-aluksesta, olimme sopineet kaikkien tarvittavien sukellusvarusteiden lähettämisestä. Tämä sisälsi ilmanhengityssylinterit, Haskel-pumpun ja sekoituspaneelin. Vaikka se toimitettiin kuukausi etukäteen, se oli tulliselvitetty vasta edellisenä päivänä ja kuljetettiin ympäri maata saapumispäivänä.

Laati saapui sataman porteille klo 7 ja odotimme edelleen, että se saa luvan tulla satamaan klo 1. Kun sarja oli saapunut, voimme koota sen, rakentaa sekoituspaneelin ja valmistautua sukellukseen.

Suunnitelmana oli tehdä pari lämmittelysukellusta matkalla hylkylle. Ensimmäinen oli tarkistussukellus riutalle vain varmistaakseen, että kaikki sarja toimii. Seuraava sukellus oli MV Cordiallity, sisällissodan uhriksi joutunut rahtilaiva, jonka kapinalliset upposivat vuonna 1997. Kahdeksan kiinalaista merimiestä sai surmansa, kun alukseen hyökättiin ja se upposi. Alus on 18 metrin syvyydessä ja teki upean uloskirjautumissukelluksen.

Kolmantena päivänä pääsimme vihdoin sukeltamaan HMS Hermesiin. Kun pudotimme jonoon, huomasimme, että näkyvyys oli erinomainen. Se laski hieman 30 metrin jälkeen, mutta oli silti vaikuttava. Laukaus osui suoraan hylkyyn, lähellä lennonjohtotornia ja melkein yhden aseen päälle. Kun olimme tasan, oli aika tutkia hylkyä.

Hän makaa vasemmalla puolellaan ja minä suuntasin kantta pitkin perää kohti. Laukaus tapahtui lennonjohtotornin etupäässä, joten näin rungon pääosan vasemmalla puolellani ja tornin oikealla puolellani. Kun pääsin tornin päähän, törmäsin toiseen pääaseisiin. Tästä eteenpäin uilin pitkin rungon sivua, jossa ohjaamon olisi pitänyt olla esillä, mutta tällä alueella hylky oli melkein ylösalaisin, joten ohjaamon mittakaavaa oli vaikea nähdä.

Ohitin toisen pääaseen ennen kuin pääsin perään. Oikeanpuoleinen potkuri seisoi selvästi ja teki erittäin vaikuttavan näkyn. Pohjanpuoleinen tuki oli osittain hautautunut hiekkaan ja oli vain osittain näkyvissä. Palasin hitaasti takaisin hylkyä pitkin, kunnes palasin laukaukseen ja katselin tätä aluetta ennen kuin saavutin suunnitellun 45 minuutin pohjaajan. Meillä kaikilla oli samanlaiset suunnitelmat, joten koko joukkue nousi yhdessä hymyilevin kasvoin ympäri.

Seuraavana päivänä heräsimme aikaisin sukeltaaksemme ja sitten meillä oli riittävä pintaväli toista sukellusta varten. Tämän sukelluksen suunnitelmana oli tutkia lennonjohtotornia ja sitten uida eteenpäin keulaan. Ammutettujen keskilaivojen ansiosta oli helppo lähteä kumpaankin suuntaan. Uimme pitkin hiekalla lepäävää lennonjohtotornia ja katselimme ehjää silta-aluetta, jossa on edelleen lasilla varustettuja mittareita sekä joukko muita varusteita. Silta-alueen yläpuolella oli suuri pyöreä rakenne, joka näytti minihelikopteripaikalta.

Oletin, että tämän on täytynyt olla jonkinlaisen instrumentin kiinnityskohta, mutta mielenkiintoisella tavalla tämä näytti erilaiselta kuin Hermeksen kuvissa näkyvä rakenne. Joko kuvissa näkyvä rakenne oli asennettu tälle pyöreälle alustalle ja oli pudonnut, tai se on mahdollisesti muuttunut laivan perääntyessä. Kuvien tarkastelu ennen ja jälkeen remontin pitäisi auttaa ratkaisemaan tämän mysteerin.

Uimme takaisin lennonjohtotornin yli kohti keulaa. Ankkuriketjut ja ankkuri olivat selvästi näkyvissä. Keulassa laskenta oli tullut pois keulasta ja oli mahdollista nähdä suoraan laivan keulaan. WC-rivi näkyi selvästi yhdessä kattoon sopivan ehjän lampun kanssa.

Tämän lisäksi oli mahdollista nähdä alas useiden kansien läpi ja rungon läpi tunkeutunut valo osoitti, että rungossa oli reikä pari kantta alaspäin. Näistä reikistä katsominen antoi selkeän kuvan aluksen etuosan asettelusta. En voinut olla ajattelematta miehiä, jotka palvelivat ja monissa tapauksissa kuolivat tällä hylkyllä.

Hylky toimii tämän ainutlaatuisen historian museona sekä muistomerkkinä sille menehtyneille miehille. Toivon, että jokainen, joka sukeltaa tähän hylkyyn, käyttää tilaisuuden muistaa näitä miehiä ja kohtelee hylkyä sen ansaitsemalla kunnioituksella. Näkyvyys nousussa oli upea ja näin sukeltajia levittäytyneen ammuslinjan pituudelle.

Tähän mennessä olin alkanut saada hyvän tuntuman hylystä ja päätin alkaa yrittää tehdä a luonnos kartta toisella sukelluksella. Olin täyttänyt keulan ja lennonjohtotornin tiedot ensimmäisestä sukelluksesta lähtien, ja nyt halusin täyttää tiedot aluksen takaosasta. Pudotimme laivan keskiosaan ja käytin tilaisuutta hyväkseni korjatakseni luonnokseni lennonjohtotornin osan yksityiskohtia. Sitten aloin uida takaisin lennonjohtotornista perää kohti.

Oli selvää, että pääkannen ja lennonjohtotornin välillä oli rako, ikään kuin se olisi irronnut ja makasi vain pääkannen vieressä. Ohjauskannen takana saatoin alkaa nähdä, mitä laivan muulle osalle oli tapahtunut. Runko on lähes kääntynyt ylösalaisin ja ohjaamo, joka sen sijaan, että se olisi ollut kiinteä osa runkoa takaosassa, oli käytännössä vain pääkannen päälle asennettu alusta, on litistynyt muun hylyn alle. Takana, missä runko oli enemmän kyljellään kuin ylösalaisin, ohjaamo oli enemmän esillä.

Aivan perässä pääkansi oli hyvin avoin, eikä pääkannen ja ohjaamon välissä ollut runkoa. Tällä alueella ohjaamo oli irronnut hylystä ja muodostanut perän viereen roskakentän. Sieltä seurasimme runkoa tyyrpuurin potkuriin, joka seisoo rungon yläpuolella. Myös eteenpäin johtava ja runkoon katoava potkuriakseli oli näkyvissä. Sieltä uin takaisin runkoa pitkin yrittäen saada selkeän kuvan rungon tilasta ennen kuin saavuin takaisin laukauslinjalle keskellä laivaa.

Jokaisella sukelluksella olimme nähneet hämmästyttävän erilaisia ​​kaloja. Suuret tonnikalat, ryypylät ja tunkit tulvivat ympäriinsä hylky, sekä valtava määrä muita kaloja. Jotkut näistä olivat vaikuttavan kokoisia, ja yksi ryhmä oli huomattavasti minua suurempi. Osa tonnikalasta oli myös erittäin vaikuttava näky. Sekä kalat, valtava valikoima korallia ja muuta meren elämää tarkoittaa, että tällä hylkyllä ​​oli huomattavasti enemmän elämää kuin suurimmassa osassa riutoista.

Kun höyrysimme takaisin Trincomaleeen, ajattelin, että olimme sukeltaneet todella maailmanluokan hylyn. HMS Hermesin historiallinen tausta, hylyn fantastinen tila ja runsas meren elämä erottavat tämän hylyn. Todelliseen tutkimusmatkamuotiin matkan varrella on ollut lukuisia haasteita – byrokratian viivästyksiä, hylkyjen löytämisen viivästyksiä, moottoriongelmia ja muita pieniä ongelmia – mutta se on olennainen osa retkikunnan sukellusta sen sijaan, että loma sukellus.

Kuninkaallinen laivasto oli monilla alueilla hyvin perinteisestä lähestymistavasta huolimatta johtoasemassa tilaamalla ensimmäisen tarkoitukseen rakennetun lentotukialuksen heinäkuussa 1917.

Laukaus osui suoraan hylkyyn, lähellä lennonjohtotornia ja melkein yhden aseen päälle

Valokuvat Mark Powell ja Charles Hood