Peräänantamaton pyrkimys: WW2-apulaisen HMS Triumphin löytö

Divernetin puolesta historioitsija DR KOSTAS GIANNAKOS ja kirjailija ROSS J ROBERTSON istuvat eksklusiiviseen haastatteluun sukeltajan kanssa. ylimääräinen KOSTAS THOCTARIDES, joka löysi tämän kauan kadonneen sukellusveneen

Tunnettu kreikkalainen sukeltaja ja tutkija Kostas Thoctarides saavutti hylynmetsästyksen Pyhän Graalin tämän vuoden kesäkuussa. 25 vuotta kestäneiden vaivalloisten etsintöjen jälkeen hän ja hänen pieni tiiminsä ilmoitti löytöstä kauan kadoksissa ollut brittiläinen toisen maailmansodan sukellusvene HMS Riemuvoitto, kuten tuolloin ilmoitettiin Divernet.

Arvoituksellinen alus oli kadonnut jäljettömiin ja sen koko miehistö, jossa oli 64 rohkeaa sielua, jättäen jälkeensä 81 vuoden mysteeriverhon.

Hylky on käytännössä koskemattomana merenpohjassa 203 metrin korkeudessa Egeanmerellä, useita kilometrejä Sounionin niemestä Manner-Kreikassa. T-luokan sukellusveneiden tunnusmerkkinä ohjaamo-sillan ohjaustornissa on puisen ruorin ja kompassin telineen jäänteet. Hieman matalampi on 4in Mk XII -kansiase. 

Jännittäviä vihjeitä RiemuvoittoViimeiset hetket ovat myös ilmeisiä. Periskoopit on vedetty sisään ja kaikki luukut kiinni, mikä viittaa syvään sukellukseen, kun taas peräsimet osoittavat tasaista kurssia. Taaksepäin suunnatun oikeanpuoleisen torpedoputken keskilaivan ovi on auki, ja Mk VIII -torpedo on osittain ulkonemassa. 

Keulaosa on kärsinyt katastrofaalisia vaurioita – mutta olipa syynä merimiina vai jokin niistä RiemuvoittoOmat torpedot ovat omituinen asia, jota asiantuntijat eivät vielä ratkaise. 

HMS:n historia Riemuvoitto

Suoritettuaan 20 sotapartiota, HMS Riemuvoitto oli palata kotiin Englantiin luutnantti John S Huddartin komennolla remonttia ja ansaittua R&R:tä varten miehistölle. Viime hetkellä se kuitenkin ohjattiin erikoistehtävään. 

Lähtiessään Aleksandriasta 26. joulukuuta 1941 aluksella olleiden joukossa olivat Special Operations Executiven (SOE) operatiivinen luutnantti George Atkinson; Kreikan salaisen palvelun upseeri ja entinen kauppalaivaston langaton operaattori Diamantes Arvanitopoulos; ja Uuden-Seelannin MI9-yhteysupseeri luutnantti Jim Craig. 

Yhdessä 5 tonnin tarvikkeiden kanssa ne oli määrä purkaa pienelle Kreikan Antiparoksen saarelle. Tämä oli MI9:n aiemmin perustama tapaamispaikka, jonka tarkoituksena oli evakuoida brittiläiset ja Kansainyhteisön väistäjät tai vankilasta karanneet, jotka olivat jääneet Kreikkaan Saksan hyökkäyksen jälkeen huhtikuussa 1941.

Tehtävän koodinimellä ISINGLASS Atkinsonin oli määrä edetä Ateenaan caiquella. Siellä hän tapasi salaa kahden kreikkalaisen vastarintasolun johtajat, keräsi lisää kiertoilijoita, voiteli pyörät käteisellä ja kullalla, toimitti kaksi erittäin tärkeää radiolähetintä/vastaanotinta ja palasi sitten Antiparokseen uusien väistäjien kanssa evakuointia varten.

Yöllä 29. joulukuuta Riemuvoitto saapui määränpäähänsä ja purki SOE / MI9 -ryhmän ja tarvikkeet. Jopa 30 väistäjää, jotka olivat olleet paenneet kuukausia ja odottaneet saarella kolme viikkoa, odottivat välitöntä evakuointia. 

Heitä ei kuitenkaan voitu ottaa kyytiin, koska Riemuvoitto oli ensin lähteä partioon alueella. Huddart lupasi noutaa ne 9.-10. tammikuuta uuden vuoden aikana. Sukellusvene ei kuitenkaan koskaan palannut. 

Viimeisin viestintä oli kun Riemuvoitto ilmaisi tehtävänsä ensimmäisen vaiheen päätökseen. Myöhemmin se jatkoi partionsa toteuttamista. Tietoa torpedohyökkäyksestä 9. tammikuuta 1942 klo 11.45 rahtialusta vastaan Rea aseta se muutaman kilometrin päähän Cape Sounionista. 

Tätä seuraa myöhemmin italialainen lentokone, joka raportoi sukellusveneen havainnosta noin 4 meripeninkulmaa Sounionista kaakkoon. Mutta kumpikaan näistä seikoista ei ollut liittolaisten tiedossa tuolloin. 

Kun päivät muuttuivat viikoiksi, toivo hiipui vähitellen. Admiraliteetti ilmoitti vastahakoisesti HMS:n 23. tammikuuta Riemuvoitto kadonnut, sen onneton miehistö lähetettiin pysyvästi tuntemattomiin syvyyksiin. 

Tragedia kohtasi myös ISINGLASSia, kun SOE/MI9-operaatioiden jäsenet, mukaan lukien Atkinson, pidätettiin Antiparosissa. Tavallisista toimintamenetelmistä huolimatta Atkinsonilla oli mukanaan kirjalliset käskynsä – ja ne sisälsivät elintärkeää tietoa Kreikan vastarinnasta, joka sittemmin joutui vihollisen käsiin. 

Seuraukset olivat kauheita. Heidän suojansa räjäytettiin ja Ison-Britannian maine vakoilussa paikallisesti rapautui, minkä vuoksi monet Ateenan vastarintataistelijat kerättiin. Suurin osa heistä tuomittiin internointileirien kauhuihin. Atkinson itse joutui oikeuden eteen ja teloitettiin vakoojana. 

Haastattelu

Uskomatonta, että tämä on viides sukellusvene, jonka Kostas Thoctarides on urallaan löytänyt. Eksklusiivisessa haastattelussa kysyimme häneltä hänen uusimmasta löydöstään. 

Mikä sai sinut ensimmäisen kerran sekaantumaan HMS Triumphin kanssa jo vuonna 1998?

KT: ”Pian sen jälkeen, kun olin löytänyt sub-HMS:n Perseus, minut kutsuttiin Ison-Britannian Ateenan-suurlähetystöön, missä Benbow-niminen merivoimien asiantunteva attasea kysyi huolimattomasti, olinko kuullut Triumphista. Se oli melkein ohimenevä kommentti, mutta tarpeeksi herättämään uteliaisuuteni. Joten aloin tutkia sitä. Naiivisti ajattelin, että siihen voi mennä vain vuosi tai kaksi – olin vähän väärässä!

Sukellusvenettä yritettiin löytää muitakin. Miksi luulet onnistuvasi siellä, missä muut epäonnistuivat?

KT: "Se on tekijöiden yhdistelmä, mukaan lukien usein vaikeimmalla tavalla hankittu kokemus. Pääsy ensisijaisiin lähteisiin, kuten Kew'n kansallisarkiston lähteisiin, on erittäin tärkeää. Käytännön syistä myös hakualueelle on helppo päästä. Kaiken tämän kaiken kaikkiaan on kuitenkin sinnikkyyttä. Heti kun päätät lopettaa, epäonnistuminen on 100 % taattu." 

Mitkä olivat pahimmat haasteet tai esteet sukellusveneen löytämisessä? Miten puhuit heille?

KT: "Sinun on ymmärrettävä, että sukellusveneet ovat salaperäisiä aseita ja niitä ei ole suunniteltu löydettäviksi. Joten se on käytännössä mahdotonta, kun ne katoavat! Mutta vakavasti... Vaikka arkistotutkimus oli elintärkeää, se oli loputonta, ei vähiten siksi, että se sisälsi tuhansia tiedostoja brittiläisistä, saksalaisista, italialaisista ja kreikkalaisista lähteistä. 

"Lisäksi Egeanmeri on erittäin suuri paikka ja Riemuvoitto olisi voinut olla melkein missä tahansa. Joten mitä tahansa tiedon katkelmaa tai mahdollista vihjettä oli seurattava, jotta yritettiin määrittää sukellusveneen viimeinen tunnettu sijainti. Siitä huolimatta etsintäalue, joka meidän piti fyysisesti kattaa, oli laaja." 

Oliko läpimurtohetkiä?

KT: "Torpedohyökkäys italialaista rahtialusta vastaan Rea, jota hinattiin tuolloin, kerrottiin tapahtuneen 9. tammikuuta 1942. Tutkimme alueen ja löysimme kolme Mk VIII -torpedoa. He eivät olleet osuneet kohteeseen, ja niiden käyttövoima loppui ja upposi. 

Miten haku rahoitettiin? Yksityisesti vai oliko valtion apua joko briteiltä tai kreikkalaisilta? 

KT: "Rahoitti sen kokonaan minä ja intohimoni tutkimiseen! Se ei ole joskus helppoa, myönnän. Etenkin polttoainekustannukset ovat lamautuneet. Veneet ovat luonnostaan ​​kalliita ja hylkyjen etsintälaitteet ovat myös suuri kustannus, vaikka järkevällä budjetilla voi pysyä."

Kuinka niin?

KT: ”Tänä päivänä on saatavilla paljon huippuluokan erikoislaitteita. Useimmat ovat erittäin hyviä, mutta kohtuuhintaisia. Minulla on sivuskannausluotain, mutta se on hyödyllinen vain suhteellisen matalissa syvyyksissä. Joten käytän pääasiassa paljon halvempaa kaikuluotainta. 

"Yleensä sarjanumerot pitäisi tarkistaa, mutta se on erittäin vaarallista, koska tällaiset torpedot sisältävät edelleen räjähteitä. Ymmärsimme kuitenkin, että ne olivat täsmälleen samaa tyyppiä kuin käytetyt Riemuvoitto. Silloin tiesin, että olimme lähellä. 

"Se on hieman muokattu metallin löytämisen helpottamiseksi, mutta se on pitkälti sama kuin kalastajat. Se on osoittautunut tarpeeksi hyväksi löydettäväksi Riemuvoitto ja monia muita hylkyjä.

Meriarkeologit ja akateemikot ovat merenkulun historian ammattilaisia, mutta usein yksityishenkilöiden ja harrastajien – niin sanottujen hylynmetsästäjien – tehtävänä on löytää hylkyjä omalla kustannuksellaan. Mikä on sinun näkemyksesi asiasta?

KT: "Päivittäin sanoisin, että se on menetetty tilaisuus. Vaikka tällaiset asiantuntijat tekevät sukelluksia ja tutkimusta, voitaisiin epäilemättä tehdä enemmän. Se tarkoittaisi lisää rahoitusta, ja se on mahdollista vain suuremmalla visiolla. Meriarkeologia on osa yhteistä kulttuuriperintöä – se kuuluu meille jokaiselle. Sen pitäisi saada julkista rahoitusta vastaavasti." 

Voitko kuvailla löydön hetkeä?

KT: ”Aiemmin oli ollut melko monta läheistä puhelua, mutta jotenkin tämä minusta oli jännittävää. Lähetimme ROV:n alas ja olimme kiinnittyneinä näyttöön. Sonar oli kertonut meille, että siellä oli jotain melko suurta, mutta mikä se tarkalleen oli? 

”Sitten, totuuden hetki – ROV-valot havaitsivat jotain pilkkopimeässä. Tyttäreni Agapin – hän on muuten Kreikan ensimmäinen sertifioitu ROV-operaattori – pienen huolellisen ohjailun jälkeen kävi yhä selvemmäksi, että kyseessä oli jonkinlainen haaksirikko. 

"Ensin näimme perän, sitten, keskelle laivoja, ilmestyi sukellusveneen erehtymätön ohjaustorni. Uskomaton näky, voin kertoa! 

"Mutta minun on myös sanottava, että heti kun näin suljetun luukun, iski ajatus niistä, jotka olivat jääneet loukkuun niin monta vuotta sitten. Joten äärimmäinen jännitys, että tehtävämme oli vihdoin ohi, mutta se oli myös katkeransuloinen hetki löytämämme merkityksen vuoksi." 

Egeanmerellä on useita sukellushylkyjä, U-133 ei ole kovin kaukana ja kreikkalainen sukellusvene Katsonis löydettiin äskettäin 250 metrin korkeudesta Skiathoksen läheltä. Miten päätit, että se oli HMS Triumph?

KT: ”Ilmeisesti tiesimme arkistoista, mitä etsimme. Joten kyse oli ominaisuuksien yhteensovittamisesta T-luokan ominaisuuksiin yleensä ja Riemuvoitto erityisesti. Miinaiskun jälkeen 26. joulukuuta 1939 Pohjanmerellä tehdyt korjaukset tarkoittivat, että hänellä oli katkaistu keula, eikä hänellä ollut ulkoisia keulan torpedoputkia, eikä hänellä ollut perässä torpedoputkia, joten nämä olivat tärkeitä tunnisteita."

Mitä hylkylle tapahtuu nyt?

KT: "Unescon ja Vedenalainen kulttuuriperintö sääntöjen mukaan sukellusvene nimetään automaattisesti sotahaudaksi ja sille määritetään arkeologisesti tärkeän alueen asema. Lisäksi sen syvyys ei tee sitä helposti saavutettaviksi, mikä varmistaa sen säilymisen." 

Onko työsi tehty Triumphin kanssa?

KT: "Ei aivan. Jatkamme yhteistyötä sukellusvene- ja torpedo-asiantuntijoiden kanssa erityisesti voimakkaan keularäjähdyksen osalta. Reaktio löydöön on ollut valtava. 

”Ehkä ironista kyllä, se on herättänyt monia kysymyksiä aluksella olevan miehistön perheiltä. Nyt kun se on löydetty, olen kuitenkin erittäin varma, että HMS:n viimeiset salaisuudet Riemuvoitto puretaan, ja sulkeminen voidaan vihdoin saavuttaa."

Kostan ja hänen pienen seurueensa niin monien pitkien vuosien aikana tekemät ainutlaatuiset ponnistelut osoittavat, että sinnikkyys on keskeinen ainesosa hylkymetsästyksessä. Ilman tällaista omistautumista se, mikä tapahtui kaikki nuo vuodet sitten, jäisi silti kadoksissa ajan sumuun. 

Todellakin, hylky on koskettava muistutus toisesta maailmansodasta, herättäen sekä kunnioitusta että kunnioitusta. Se juurruttaa meihin syvää arvostusta niiden urheutta kohtaan, jotka palvelivat sodan varjoissa aaltojen alla.

Myös Divernetissä: Näkymät Volosille, O2 Rebreather Miracle, Kreikkalainen hylynmetsästäjä ratkaisee vuoden 1959 mysteerin, Ensimmäiset vapaasukeltajat vierailevat "Great Escape" -alassa, Tekniset sukeltajat selvittävät Perseus alla