Tiettyjen ankkurien jakautuminen voi osoittaa vanhoja kauppareittejä tai merkitä tutkimuksen edistymistä. Joskus ankkurit ovat viimeinen jäljellä oleva näkyvä symboli merellä tapahtuneesta vaaratilanteesta – joko hätätilanteessa irrotettuina tai haaksirikkoutuneen viimeisen lepopaikan merkkinä.
Mutta ankkurien levinneisyydestä, iästä, alkuperästä ja runsaudesta tiedetään vain vähän, sanoo Nautical Archaeological Society (NAS), minkä vuoksi se on ajanut Big Anchor Projectia (BAP) vuodesta 2008 lähtien.
Viime vuoden lopulla projektin verkkosivusto kuitenkin tuhoutui haitallisen hakkeroinnin seurauksena, ja NAS toivoo nyt keräävänsä 2500 puntaa sen käynnistämiseksi uudelleen.
"Big Anchor Project on yksinkertainen ja hauska tapa tallentaa nämä tärkeät merenkulun piirteet, ja siksi pyydämme kulttuuriperinnön harrastajia tukemaan joukkorahoitusprojektiamme", sanoo NAS:n toimitusjohtaja Mark Beattie-Edwards.
"Vanhoja ankkureita löytyy kaikkialta maailmasta, jokaisesta satamasta tai rannikkokaupungista"
Usein ruostuessaan unohdetuissa kulmissa, pystytettyinä sokkeleille muistomerkkeinä tai jopa koristamaan liikenneympyröitä ja puutarhoja, niillä on tärkeä osa meriperintöämme.
"Meillä on tietueita tietokannassamme Amerikasta, Australiasta, Kambodžasta ja Turkista sekä Yhdistyneestä kuningaskunnasta."
NAS sanoo, että varat eivät ainoastaan auttaisi sitä rakentamaan uudelleen verkkosivustoa, vaan parantamaan sitä ja tekemään siitä käyttäjäystävällisemmän.
Joukkorahoitusharjoitus päättyy 8. ja sivustolle pääsee tätä.
Divernet – Suurin Verkossa Resurssi sukeltajille
04-Feb-18
