Valtameren saastumisen uskotaan yleisesti olevan suhteellisen paikallinen ongelma, joka esiintyy lähellä ihmisen toiminnan keskuksia, mutta uusi tieteellinen tutkimus viittaa siihen, että syrjäisimmissä ja saavuttamattomissa valtameren syvyyksissä ihmisten roskilla on vielä pahempia vaikutuksia.
Tiedemiehet ovat tunnistaneet "poikkeuksellisen paljon" saasteita kahdessa maailman syvimmässä valtameren kaivannossa elävistä endeemisistä amfipodeista tai katkaravuista.
Alan Jamiesonin johtama työryhmä Newcastlen yliopiston Marine Science & Technology Schoolista tutki merenpohjasta 10 kilometrin syvyydestä löydettyä elämää Marianan (Tyynenmeren pohjoisosa) ja Kermadecin (Etelä-Tyynenmeren) kaivannoista.
Aiemmin syviä kaivoja pidettiin koskemattomina ympäristöinä, mutta tutkijat ovat kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että saastuminen on siellä "huomattavasti korkeampi" kuin matalissa vesissä läheisillä raskaan teollistumisen alueilla. He päättelevät, että tämä viittaa epäpuhtauksien kerääntymiseen, joka näyttää todennäköisesti läpäisevän kaikki valtameret niiden täyteen syvyyteen.
Tiimi kuvailee syvää merta "potentiaaliseksi nieluksi saasteille ja roskille, jotka heitetään meriin".
Erityisen huolestuttavia ovat "pysyvät orgaaniset epäpuhtaudet" eli POP:t – kemikaalit, kuten PCB:t tai PBDE:t, jotka kiellettiin 1970-luvulla ja jotka eivät hajoa ympäristössä. Merenpohjan sedimentteihin laskeutuneena ne kerääntyvät ravintoketjuun paljon suurempina pitoisuuksina kuin lähellä olevissa pintavesilajeissa, mutta niitä ei ole tunnistettu näin suurista syvyyksistä aiemmin.
Raportti Pysyvien orgaanisten saasteiden biokertyvyys syvimmässä valtameren eläimistössä on julkaistu Nature Ecology & Evolutionissa ja on luettavissa tätä
Divernet – Suurin Verkossa Resurssi sukeltajille
21-Feb-17
