SUKELLUSuutisia
Ahdistetut naarasmustekalat heittävät varoituslaukauksia
Kuva: Peter Godfrey-Smith.
Itä-Australiassa luonnonvaraisten mustekaloja on nähty harjoittavan eläinten keskuudessa epätavallista toimintaa – heittäneen kuoria, lietettä ja leviä muihin saman lajin yksilöihin näyttäen kohdistetuilta hyökkäyksiltä.
Sydneyn yliopiston professori Peter Godfrey-Smithin johtama tieteellinen ryhmä uskoo, että käyttäytymistä käytetään useimmiten varoitussignaalina naarasmustekaloista kiihottuneille miehille, että heidän seksuaalista huomioaan ei haluta.
Heidän tutkimuksensa perustui 21 tunnin mittaiseen videoon, joka kuvattiin vuosina 2011–2018 8 neliömetrin kokoisella paikalla, jossa asuu epätavallisen suuri määrä tavallisia Sydneyn mustekaloja (Mustekala tetricus).
Nilviäiset pystyvät keräämään ja kuljettamaan materiaaleja käsivarsillaan ja samalla päästämään voimakkaan vesisuihkun käsivarren verkon alla pidetystä sifonista sen vauhdin lisäämiseksi.
Voimakkaimmat heitot – ne, jotka todennäköisimmin yhdistyvät maaliin mustekala – sisälsi yleensä lietettä, ja niihin liittyi yhtenäisiä tai tummia vartalokuvioita, jotka osoittivat aggressiivista käyttäytymistä.
Joskus mustekala kallistaisi myös vartaloaan saadakseen enemmän voimaa laukaukseensa, ja pystyi saavuttamaan usean kehon pituuden etäisyydet.
Yhden vuoden aikana havaitusta 101 heitosta naiset olivat vastuussa 90:stä ja kaksi pelottavaa henkilöä kahdesta kolmasosasta. Kerran naaraan nähtiin heittelevän lietettä sitkeää urosta kohti viisi kertaa peräkkäin.
Urokset joko yrittivät väistää ammuksia tai torjua ne käsillään, vaikka he onnistuivatkin vain noin puolet ajasta. He saattavat myös heittää itse materiaalia, mikä näytti olevan merkki turhautumisesta, vaikkakaan ei koskaan naista kohtaan.
31 elokuu 2021
[adrotate banner=”11″]
[adrotate banner=”12″]
[adrotate banner=”13″]
[adrotate banner=”14″]
[adrotate banner=”15″]
[adrotate banner=”16″]
Kohdennettu esineiden heittäminen on harvinaista eläimillä, sanovat tutkijat.
Kun sitä käytetään olentojen, kuten kädellisten, norsujen tai lintujen, keskuudessa, se on yleensä saalista vastaan, päästämään käsiksi ulottumattomiin ruokaan tai torjumaan muiden lajien aiheuttamia uhkia, mutta se on harvoin suunnattu saman lajin eläimiä vastaan simpansseja lukuun ottamatta.
BioRxiv on julkaissut tutkimuksen, jota ei ole vielä vertaisarvioitu.
[adrotate banner=”37″]
[adrotate group = ”3 ″]
[adrotate banner=”16″]
[adrotate banner=”22″]
[adrotate group = ”4 ″]
[adrotate banner=”31″]
