Viimeksi päivitetty 6. kesäkuuta 2024 mennessä Divernet-tiimi
Kyhäselkäinen äiti ja vasikka lepäävät Exmouthinlahdella. (Kuva: Kate R Sprogis)
Ihmisten vuorovaikutus valaiden kanssa suurimmassa osassa maailmaa rajoittuu snorklaamiseen tai yksinkertaisesti katselemiseen veneen kannelta välttääkseen nisäkkäiden tarpeetonta häiriötä, vaikka monet sukeltajat sisällyttävätkin yhtä tai muuta toimintaan sukelluslomaansa.
Mutta uuden tieteellisen tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että veneet, jotka tuovat ihmisiä valaiden kohtaamiseen, voivat silti aiheuttaa ongelmia ei-toivotun melun muodossa.
Valaiden kohtaaminen operaattorit pyrkivät sijoittamaan veneensä mahdollisimman lähelle valaita paikallisten lakisääteisten rajojen puitteissa, jotka voivat vaihdella yksinkertaisesti niiden takana pysymisestä vähintään 100 metrin etäisyyden pitämiseen.
Lue myös: Eurooppa hillitsee vedenalaista melua
Jopa tiukempien etäisyyssääntöjen kanssa tiedetään, että valaissa voi silti esiintyä häiriön merkkejä.
Näitä käyttäytymismuutoksia voivat olla sukeltaminen, kurssin muuttaminen, nopeampi uinti, useammin hengittäminen, normaalien ulkopuolisten äänien hajottaminen ja lähettäminen, sanoo australialainen biologi Kate Sprogis, joka johti ryhmää Aarhusin yliopistosta Tanskasta.
"Toisin kuin ihmisillä, valaiden hallitseva aisti ei ole näkö - se on kuulo", hän sanoo. "Vaikka valaat eivät ehkä näe venettä 100 metrin päässä, he todennäköisesti kuulevat sen, joten on järkevää ottaa tämä huomioon valaiden katseluohjeita määritettäessä."
Aiemmat tutkimukset häiritsevien valaanemojen pitkäaikaisista seurauksista ovat osoittaneet, että niiden vastauksena käyttämä energia vähentää haiden, orkien tai ei-toivottujen urosten väistämiseen, pitkiin vaelluksiin ja erityisesti jälkeläisten ruokkimiseen käytettävissä olevaa määrää.
Vasikoiden täytyy saada paljon maitoa lyhyessä ajassa ollakseen tarpeeksi vahvoja vaeltaakseen joutumatta petoeläinten uhriksi.
Tutkijat suorittivat kokeita Exmouthin lahdella Australian länsirannikolla, joka on maailman suurimman ryhävalaspopulaation levähdysalue. Valaat talvehtivat siellä, eivät ruoki, vaan imevät vasikoitaan valmiina muuttamaan kesällä viileämpiin ruokintapaikkoihin.
42 kertaa tutkijat ajoivat veneensä 100 metrin etäisyydelle äidistä ja vasikasta, minkä jälkeen he käyttivät vedenalaisia kaiuttimia eritasoisten moottorin melujen lähettämiseen ja tarkkailivat valaiden vastetta ylhäältä drooniin asennetun kameran avulla.
Voimakkain, 172 desibelin venemelu sai valaanemojen lepoajan lyhenemään 30 %, kaksinkertaisti heidän hengitystiheytensä ja lisäsi uintinopeutta 37 %, vaikka he palasivat usein lepotilaan melun väistyessä.
Vaikka tutkimuksessa todettiin, että monet valaiden katselualukset olivat jo riittävän hiljaisia, tutkimuksessa todettiin, että valaisiin kohdistuvan vaikutuksen minimoimiseksi moottorin melutaso tulisi rajoittaa 150 dB:iin. Se suositteli, että tämä otettaisiin käyttöön maailmanlaajuisena standardina.
Tutkimushanketta rahoitti EU:n Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatioohjelma Marie Skłodowska-Curie Actions.
