SUKELLUSuutisia
Edelleen yhdessä – miljoonia vuosia myöhemmin
Viimeaikaisissa tieteellisissä tutkimuksissa on noussut esiin kaksi tarinaa merielämän käyttäytymisestä miljoonien vuosien ajalta.
Dramaattisena esimerkkinä esihistoriallisesta vuorovaikutuksesta 180 miljoonaa vuotta vanha yhdistefossiili on paljastanut kolmen merilajin välisen kuolemantaistelun – pureman pureman tapauksessa.
Varhainen jurakauden kalmari, joka tunnetaan nimellä belemnite, oli pureskellut hummerimaista äyriäistä, kun hai, krokotiili tai muu suuri saalistaja pursi kalmarista. Kohtaus on elvytetty sen jälkeen, kun olioiden kivettyneet jäänteet löydettiin saksalaisesta louhoksesta.
Pääjalkaisten nokka oli vaikea sulattaa, joten muinaiset saalistajat pyrkivät kohdistamaan kalmarin pehmeisiin osiin, ja belemniittiin jäi vain koroke ja käsivarret. Tutkijat ehdottavat, että petoeläin oli todennäköisesti sukupuuttoon kuollut hai Hybodus hauffianus, kuten yllä on kuvattu.
Kalmari- ja hummerijäännökset olisivat pudonneet yhteen silloiseen merenpohjaan, oletettavasti alueelle, jossa raadonsyöjiä oli vähän. Zürichin paleontologisen instituutin ja museon Christian Klugin johtaman ryhmän tutkimus on julkaistu Swiss Journal of Palaeontology -lehdessä.
****** Sillä välin TIEDÄTIIN fossiilisten jäänteiden perusteella, että esihistorialliset krinoidit ja korallit nauttivat kerran symbioottisesta suhteesta – aina 273 miljoonaa vuotta sitten, jolloin kyseiset lajit katosivat fossiilihistoriasta.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että avoliitossa elävät krinoidit ja korallit menestyivät koko ajan läpi aionien – piilossa syvällä merenpohjassa.
Tutkijat löysivät äskettäin harvinaisia Abyssoanthus heksakoraalit ja Metridioidea varresta kasvavat vuokot Metacrinus rotundus crinoidit, tunnetaan myös japanilaisina lumpeina. Tämä symbioottinen suhde tapahtui alle 100 metrin syvyydessä Tyynellämerellä, Honshun ja Shikokun edustalla Japanissa.
Paleotsoisella aikakaudella korallit kiipeilivät krinoidivarsia suodattamaan syöttämään voimakkaampia virtauksia merenpohjasta - vaikka mitä krinoidi sai suhteesta, on edelleen epäselvää.
13 toukokuuta 2021
[adrotate banner=”11″]
[adrotate banner=”12″]
[adrotate banner=”13″]
[adrotate banner=”14″]
[adrotate banner=”15″]
[adrotate banner=”16″]
Puolan Varsovan yliopiston paleontologi Mikołaj Zapalskin johtama tutkimusryhmä käytti stereoskooppista mikroskopiaa ja mikrotomografiaa näytteiden tutkimiseen. He päättelivät, että koska korallit eivät nousseet crinoidien ruokintaviuhkan yläpuolelle, ne eivät kilpailleet ruoasta eivätkä vaikuttaneet varren joustavuuteen.
Paleotsoiset krinoidit yhdistettiin koralleihin, joilla oli kalsiittirunko, mutta Japanista löydettyjen kaltaisten ei-luurankoisten korallien fossiilit ovat harvinaisia – minkä tutkijat uskovat selittävän eron fossiilihistoriassa.
Heidän tutkimuksensa on julkaistu julkaisuissa Palaeogeography, Palaaeoclimatology, Palaeoecology.
[adrotate banner=”37″]
[adrotate group = ”3 ″]
[adrotate banner=”16″]
[adrotate banner=”22″]
[adrotate group = ”4 ″]
[adrotate banner=”31″]
