Kolme hylkyä – yksi muinainen ja kaksi uudempaa – löydettiin sukellussyvyydestä Tunisian mannerjalustalta Unescolle ja kahdeksalle sen jäsenmaalle viime elo- ja syyskuussa suoritetun Välimeren arkeologisen tehtävän aikana. Tutkimusmatkalla käytiin uudelleen kolme aiemmin tunnettua syvää muinaista hylkyä – joiden tulokset paljastettiin vasta äskettäin.
Kaksikymmentä tutkijaa Algeriasta, Kroatiasta, Egyptistä, Ranskasta, Italiasta, Marokosta, Espanjasta ja Tunisiasta teki yhteistyötä 14 päivää kestäneellä tutkimusmatkalla ranskalaisella tiedealuksella. Alfred Merlin.
Ryhmä työskenteli kahdessa itsenäisessä projektissa. Toinen ryhmä tutki Sisilian kanaalin Skerki Bankin aluetta lähempänä Tunisian mannerjalustaa, kun taas toinen seurasi yhdysvaltalaisten tutkimusmatkailijoiden Robert Ballardin ja Anna Marguerite McCannin tutkimusmatkoja 1980-2000-luvulla kohti kanavan italialaista päätä. Tarkoituksena on ottaa korkearesoluutioisia kuvia kolmesta aiemmin löydetystä roomalaisesta hylystä, jotka makaavat 750–850 metrin syvyydessä.
Joukkue käytti Alfred MerlinYrityksen luotain ja vedenalainen kartoitus- ja kuvantamislaitteet haaksirikoiden etsimiseen ja tallentamiseen, ja sitten 900 metriin mitoitettuja ROV-laitteita tutkimaan niitä.
Sisilian kanaali oli muinaisina aikoina 90 mailin pituinen kauppareitti, joka kulki koilliseen nykyisestä Pohjois-Afrikan Tunisiasta Sisilian saarelle. Se on herkkä myrskyille ja koville tuulille, ja sen alla olevat Skerki Bankin piiloriutat ulottuvat paikoin melkein pintaan.
Tutkimus suoritettiin erityisen vaarallisella alueella nimeltä Keith Reef, ja paljasti kolme aiemmin tuntematonta hylkyä, tunnuksella SK 1, 2 ja 3.
SK1:n ja SK2:n arvioitiin olevan peräisin 19-20-luvun vaihteesta. SK1, joka makasi 80–90 metrin syvyydessä, oli "suuri moottoroitu metallihylky", jossa ei näkynyt lastin jälkiä. Sen pelastusveneen taavetit olivat molemmilla puolilla ulospäin, eikä pelastusveneestä ollut merkkejä, mikä viittaa siihen, että veneessä olleet ihmiset saattoivat päästä eroon.
SK2 65 metrin syvyydessä oli 15 metriä pitkä puinen hylky samasta suunnilleen aikakaudesta ja ilman moottoria tai lastia sen uskottiin olevan kalastusvene. Kuten SK1, sen tunnistaminen vaatii nyt arkistotutkimusta.
Kolmannen, myös 65 metrin korkeuden, hylyn katsottiin todennäköisesti olevan muinainen 15 metriä pitkä kauppa-alus, joka on peräisin 1. vuosisadalta eKr. ja 2. vuosisadalla jKr. ja sisälsi amforaa mahdollisesti viinin kuljettamiseen.
Roomalaiset hylkyt käytiin uudelleen
Kolme uudelleen käytyä roomalaista kauppa-alusta, G, F ja D, makasi 750–850 metrin syvyydessä Italian mannerjalustalla.
G on peräisin 1. vuosisadalta jKr., ja se olisi kuljettanut tavallisia tavaroita ja amforoita läntisten Välimeren satamien välillä. F, samasta ajasta, kantoi myös graniittia ja sittemmin tuhoutunutta orgaanista ainetta, kun taas syvin hylky D oli myös vanhin.
Tämä 1. vuosisadalta eKr. peräisin oleva laiva oli lastattu vähintään 12 eri tyyppisellä amforalla sekä kannuilla, kattiloilla ja muulla pienellä keramiikalla, lampuilla ja kivipainoilla.
Tutkijat olivat pelänneet, että nämä hylkyt olisi saatettu ryöstettyä niiden löytämisen jälkeen, koska ne sijaitsivat aluevesien ulkopuolella, mutta niitä kuvailtiin "suurelta osin häiriintymättömiksi". Ne kuuluvat nyt Unescon vuoden 2001 vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua koskevan yleissopimuksen piiriin.
Kroatia, Egypti, Ranska, Italia, Marokko ja Espanja auttoivat rahoittamaan UNESCO Italia tarjoaa myös merivoimien tukea.
Myös Divernetissä: Sukeltajat tutkivat muinaista Med-marmorihylystä, Suurin roomalainen haaksirikko itäisessä Välimeressä, 300 amforaa löytyi – sisältö, etiketit ja kaikki! Planet Ocean: Tides Are muuttavat voittajia