ETELÄ-AFRIKAN SUKELTAJA
MELISSA HOBSON toivoi, että Aliwal Shoalin sukeltaminen KwaZulu Natalissa Etelä-Afrikassa vastaisi hänen suuria odotuksiaan – mutta kohtasi pian jopa enemmän draamaa kuin oli ehtinyt hankkia.
AJO HILJAISEEN Umkomaasin merenrantakaupunki, joka sijaitsee noin 30 kilometriä Durbanista etelään, kävi nopeasti selväksi, että tässä unisessa ja näennäisesti autiokaupungissa on vain yksi syy vierailla – sukellus.
Tämän kokoinen kaupunki, jossa on yli 15 sukellusoperaattoria ja erilaisia majoitusvaihtoehtoja – minkä tahansa muun viihteen kera huomattavan ajomatkan päässä – nosti odotuksiamme entisestään.
Olimme tulleet yhteen Etelä-Afrikan suosituimmista sukelluskohteista, Aliwal Shoalista, joka odotti meitä noin kolmen mailin päässä offshoresta. Riutta on nimetty brittiläisen Aliwal-aluksen mukaan, joka melkein törmäsi siihen vuonna 1849.
Lähestörmäyksen jälkeen kapteeni James Anderson kirjoitti kirjeen varoittaakseen muita aluksia "erittäin suuresta ja vaarallisesta" kartoittamattomasta riutasta. Seuraavat 100 vuotta se pysyi tutkimattomana, mutta kun virkistyssukeltajat alkoivat vierailla 1950-luvulla, sen maine levisi pian.
Kun kiipesimme 8 metrin RIB:lle, kippari Keith jakoi pelastusliivit ja käski meitä työntämään jalkamme jalkahihnoihin, varoittaen, että edessämme on kuoppainen matka. Ja mikä kyyti!
Vene kierteli varovasti Mkomazi-joen suulla löytääkseen parhaan reittinsä merelle. Yhtäkkiä Keith kiihdytti Yamaha-kaksoismoottoria 85 ja kiihdimme kohti merta taistelemalla murtuvan surffauksen läpi.
Tartuin köyteen tiukasti, ja aallot pakottivat minut toistuvasti lyömään minua kasvoihin puristamaan silmäni kiinni.
Kun onnistuin räpyttämään pistävää suolavettä silmistäni, näin veneen vastakkaisella puolella olevien sukeltajien tuplaantuneen ja tärisevän naurusta. Olin veneen "märällä puolella", ja ne olivat kuivia kuin luu. Ei pitkään!
ENERGIAA MEIDÄMME innostava aloitus, olimme valmiita pudottamaan alas laskeutumislinjalle ensimmäiselle Aliwal Shoal -makulle.
Tämä kivinen riutta on tuhansia vuosia sitten peräisin olevan hiekkadyynien jäännökset, ja se on lähes kilometrin leveä ja kolme mailia pitkä, ja se kulkee pohjois-eteläsuuntaisesti Mosambikin virran sisäreunaa pitkin.
Alueelle annettiin suojeltu asema vuonna 2004, ja se asuu monenlaisten korallien ja suuren joukon meressä eläviä eläimiä – mukaan lukien suuret saalistajat, kuten harmaat sairaanhait.
Aloitimme yhdestä suosituimmista sukelluskohteista, katedraalista. Suurin syvyys on 27 metriä, joten sukeltajat eivät voi viettää luolassa liian kauan ennen kuin saavuttavat suoranousurajan.
Mutta laatu, ei määrä, ratkaisee, ja jopa lyhyt aika tällä sivustolla paljastaa jotain hämmästyttävää.
Veden lämpötila oli noin 22°C ja näkyvyys 12-15m, vaikka olimme epäonnisia, kun jäimme juuri näkemättä useita päiviä 20m plus vis. Istuimme valtavan holvikäytävän juurelle, joka on avoin kattoluolan luonnollinen sisäänkäynti, etsimään haita, rauskuja, seepia ja muita täällä yleisiä lajeja.
Kaverini katseli haita useiden metrien päässä luolan ulkopuolella – hänen ensimmäinen haihavaintonsa.
Osoittaen innoissaan kaukaisuuteen katoavaa aaltoilevaa häntää, hän ei autuaasti tiennyt paljon lähemmäsestä havainnosta alle metrin päässä hänen takanaan.
Osoitin, hän kääntyi, ja kuplia purskahti hänestä säädin kun hän kohtasi kasvotusten valtavan virnistävän suupalan pelottavia hampaita.
Tämä oli näyttelyn tähti – ja mitä sukeltajat tulevat Aliwaliin katsomaan – 2-metrinen harmaa sairaanhoitajahai. Paikalliset tuntevat ne räjähdyshammaisina haiina, kolme riviä teräviä, ulkonevia hampaita, jotka työntyvät esiin heidän suustaan kuin kaktuksen piikit. He uivat suu auki, joten kaverini näki vaikuttavan esityksen!
Valtavasta ulkonäöstään huolimatta tämä on suhteellisen tottelevainen hailaji, eikä ihmiskuolemaa ole koskaan raportoitu.
Valitettavasti laji on kuitenkin luokiteltu haavoittuvaksi Kansainvälisen luonnonvarojen suojeluliiton mukaan, mikä tarkoittaa, että se on suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon.
ENSIMMÄISET RAGGIEMME NÄKYMÄ ei kuitenkaan ollut sukelluksemme dramaattisin osa. Valtavat virneet kasvoillamme noustessamme pyyhkiytyivät nopeasti pois, kun tajusimme jonkun kadonneen.
Kun olimme uineet haiden kanssa, sukeltaja oli eronnut ryhmästä ja noussut itsekseen. Katsoessaan veneestä Keith oli huomannut yhden kuplavirran menevän eri suuntaan, ja oli yllättynyt nähdessään sukeltajan pinnan vasta hetken kuluttua.
Olimme sukeltaneet noin 26 metrin korkeudessa, joten hänen on täytynyt ampua ylös kuin raketti.
Kun hän auttoi häntä kiipeämään veneeseen ja tarkistamaan, että hän oli kunnossa, myös hänen kaverinsa nousi pinnalle. Nähdessään, että hän oli palannut turvallisesti RIB:lle, hän palasi ryhmään kertomaan meille ohjaaja hän oli kunnossa.
Mutta hyvin pian sen jälkeen Keith veti poijun köyttä käskeäkseen meidät keskeyttämään sukelluksen – ensin kerran ja sitten, kun käytimme vielä aikaa nousuun, useita kertoja kiireellisesti.
Päästyään pintaan sukeltaja oli vakuuttanut Keithille, että hän oli kunnossa eikä ollut noussut liian nopeasti. Mutta kun hän oli veneessä, hän näytti hämmentyneeltä ja myönsi, ettei hän tiennyt, millä nopeudella hän oli noussut, vain sen, että se oli nopea.
Hän valitti myös pahoinvointia ja äkillistä, kauheaa päänsärkyä. Tunnustaessaan ilmeiset merkit Keith toimi välittömästi.
Dekompressiosairaus. Se on jotain, jota jokainen sukeltaja on koulutettu välttämään, ja tässä kohtasimme kasvotusten tarkan syyn.
TAISTELU SUURIA vastaan pinta turpoaa, yritimme vetää sarjamme ja itsemme takaisin veneeseen niin nopeasti kuin pystyimme.
Kiireellisyyden tunne leijui yllämme, kun kiihdettiin takaisin meren yli.
Eräs sukeltaja kumartui kylkeen ja hänen nenästään valui verta, kun hän yritti pysäyttää nenäverenvuotoa. Hänen merisairauden iskemänä kaverinsa nyökkäsi ja suuteli toisella puolella.
Mutta kuinka paha oksentelu olikin, se ei päässyt lähelle mutkia.
Uhri oli kiertynyt sikiöasennossa ja puristi päätään tuskissaan. Onneksi hän oli edelleen tajuissaan ja reagoiva. Meidän sukelluksemme-ohjaaja Riaan laittoi happea naamio kun Keith soitti ambulanssille.
Meidän täytyi saada hänet takaisin rantaan sairaanhoitoa varten mahdollisimman pian ja repeytymään aaltojen läpi välittämättä sujuvimman reitin löytämisestä.
Puristin köyttä ja väistäen oksennuspilkkuja, kiinnitin katseeni horisonttiin epätoivoisena taistellakseni pahoinvointia vastaan.
Joen suu oli sulkeutunut, joten jouduimme rampaamaan RIB:n suoraan rantaan. Tuuli repi hiuksiamme ja kasvojamme, kun nousimme huippunopeuteen, riittävän nopeasti paiskatakseen veneen suoraan hiekkapenkkiin. Hyppäsimme ulos ja kantoimme loukkaantuneen sukeltajan sinne, missä ambulanssi ja hänen kiusalliset vanhempansa odottivat.
Muutamaa päivää myöhemmin kuulimme, että sukeltaja oli kotiutettu sairaalasta. Hän oli viettänyt useita tunteja kammiossa ja pari päivää tehohoidossa.
Emme voi kehua tarpeeksi Keithiä ja Riaania heidän ammattimaisesta ja nopeasta käytöksestä. Voimakkaasti stressaavassa tilanteessa he pitivät kiinni koulutus ja teki kaiken tarvittavan.
He ehdottomasti ansaitsisivat muutaman oluen (tai jotain vahvempaa) baarissa sinä iltana.
BSAC:n sukellustapausten raportti vuodelta 2014 osoitti, että "useimmat raportoiduista tapauksista... olisi voitu välttää, jos osalliset olisivat noudattaneet muutamia turvallisen sukelluskäytännön perusperiaatteita."
Emme vieläkään tiedä tarkalleen, mitä tapahtui, mutta tämä kokemus muistutti meitä siitä, kuinka tärkeää on pitää kiinni koulutus!
MUISTETTU PALJON PAREMMIN syistä toinen sukelluksemme oli Raggien luolassa. Enintään 18 metrin syvyydessä sen luolat, kaivot, uintiaukot ja upea raggie-katselualue tekevät siitä yhden Aliwalin suosituimmista kohteista.
Huolimatta raggie-kaudesta, elämää oli silti runsaasti. Ankarahampaisten räpyjen lisäksi löysimme kiven kallioista piilevän hummeriparin, useita äreän näköisiä, myrkyllisiä kivikaloja ja vaikuttavan hämärän lakaisuparven.
Puhumattakaan suurista tahraisista pistosäteistä, jotka kiemurtelevat hiekan alla piiloutuakseen. Tai jättiläismureen – suurin koskaan näkemäni – kahdella puhtaammalta katkaravulla sen uhkaavissa leuoissa.
Juuri murayn takana hiekka alkoi kiemurrella ja kitarakala ilmestyi ja karkasi pois lähestyessämme.
Kun katselimme haukkanokkakilpikonnaa, joka taisteli määrätietoisesti nousua vastaan, heilui edestakaisin yrittäessään pursuaa ruokaa, jonka se oli löytänyt kiven raosta, ilma oli alhainen ja oli aika nousta ylös.
Muutaman metrin päässä pinnasta kuulimme delfiinien omaleimaisia napsautuksia ja vinkumista. Yritimme epätoivoisesti seurata ääniä, mutta ne jäivät vain poissa näkyvistä, kunnes äänet vaimenivat kaukaisuuteen. Tappion myöntäessä palasimme veneeseen.
Koska on niin uskomattoman harvinaista nähdä delfiinejä sukeltaessa, yritimme olla pettymättä.
Mutta saimme viikon aikana kompensaatiota havainnoistaan laatikkokalaa, jättiläistä meritähtiä, monivärisiä nudiboksia, valkoisia paperikaloja, maurien epäjumalia, neulakaloja ja hiillospapaukaijakaloja, vain muutamia mainitakseni.
VIIMEINEN SUKELLEMME oli hiljaista muuhun viikkoon verrattuna, vaikkakaan ei kirjaimellisesti niin – useaan otteeseen Aliwal-viikon aikana olimme kuulleet aluksi pyörivän venemoottorin puomit. Tiesimme nyt, että nämä sukelluksiimme liittyvät jyrinät olivat valaanlaulua.
Vaikuttavasta soundtrackista huolimatta näimme hyvin vähän muuta kuin yhden viimeisen raggien, eikä se kestänyt kauan.
Kun se heilutti häntäänsä ja katosi kiven taakse, kuulimme jälleen delfiinien ilmaisuääniä. Katsoimme ympärillemme epätoivoisesti tietäen, että kotelo olisi kiehtovan juuri 12 metrin ulottumamme ulkopuolella. Olisimmeko taas pettyneitä?
Yhtäkkiä tapahtui liikkeet, kun 20 häntää vihelsi ohitsemme. Huolimatta delfiinien määrästä, joita olimme nähneet pinnalla veneestä viikon aikana, emme odottaneet näkevämme niitä veden alla.
Potkimalla meidän evät kiihkeästi saimme uida rinnalla ja pitää heidät näkyvissä murto-osan pidempään.
Mutta he eivät halunneet leikkiä pitkään, ja pian jäimme katselemaan heidän peräänsä.
Se oli täydellinen viimeinen sukellus Etelä-Afrikassa (toistaiseksi). Nousessani valaanlaulun kaikuihin, mietin jo, kuinka pian voisin palata uskomattomaan Aliwal Shoaliin.
